Varhaiskasvatushenkilöstön näkemyksiä ja kokemuksia oman yksikkönsä toimintakulttuurista liikkumisen näkökulmasta selvitettiin keväällä 2020. Selvitys on osa Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelman seurantaa ja arviointia. Kyselyyn vastasi 2008 henkilöä kaikkiaan 96 kunnasta. Vastaajat ovat pääasiassa kunnista, jotka toimivat Liikkuva varhaiskasvatus -verkostoissa, ja saattavat siksi olla liikuntamyönteisempiä.
Suhtautuminen liikkumiseen erittäin myönteistä
Kokonaisuudessaan kyselyn vastauksista välittyy varhaiskasvatuksen henkilöstön myönteinen asenne lasten liikkumista ja liikkumisen edistämistä kohtaan. Suurin osa on sitä mieltä, että liikkuminen vähentää lasten levottomuutta. Kaksi kolmesta varhaiskasvattajasta on sitä mieltä, että heidän yksikössään vähennetään istumista ja puretaan kieltoja ja että lapsilla on lupa kokeilla rajojaan liikkujina.
Liikkumista varhaiskasvatusyksiköissä edistävät merkittävästi useat henkilöstöön liittyvät asiat, kuten osaaminen, keskinäinen vuorovaikutus, asenteet ja mahdollisuus täydennyskoulutukseen. Sen sijaan merkittävästi liikkumista estäviä asioita varhaiskasvatusyksiköissä ovat tilojen riittävyys ja puutteet esteettömyydessä, henkilöstön riittävyys sekä lapsiryhmien koko.
Varhaiskasvatuksen muotojen ja eri kokoisten päiväkotien välillä oli eroja liikuntamyönteisessä toimintakulttuurissa.
– Esimerkiksi istumisen vähentämisen huomioiminen ja lasten liikkumiseen liittyvien toiveiden kuuleminen olivat yleisempiä perhepäivähoidossa kuin päiväkodeissa tai avoimessa varhaiskasvatuksessa. Pienemmissä yksiköissä muun muassa turhien kieltojen poistaminen ja eri ikäisten lasten yhteiset liikuntaleikit olivat yleisempiä kuin suuremmissa yksiköissä, tutkija Katariina Kämppi Likesiltä kertoo.
Yhteinen vastuu lasten liikkumisesta
Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset kehottavat liikkumaan vähintään kolme tuntia päivässä. Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että varhaiskasvatus mahdollistaa lapselle vähintään kaksi tuntia liikkumista päivässä. Vastauksista nousi esiin myös kodin roolin vahvistaminen niin, ettei vastuu lasten liikkumisesta jää ainoastaan varhaiskasvatukselle.
Huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä on kehitettävää. Alle puolet varhaiskasvattajista vastasi, että keskustelu huoltajien kanssa lapsen liikkumisesta on osa rutiinia lapsenhakutilanteissa. Kaksi kolmesta varhaiskasvattajasta oli sitä mieltä, että heidän yksikössään kannustetaan perheitä liikkumaan yhdessä ja kolme neljästä, että huoltajien suhtautuminen liikkumiseen on myönteistä.
Henkilöstön voimavarat toimintakulttuurin mahdollistajina
Henkilöstön rooli ja voimavarat ovat tärkeitä liikuntamyönteisessä toimintakulttuurissa. Varhaiskasvatustyö edellyttää sekä ruumiillista että henkistä työkykyä. Vastaajat kokivat työkykynsä paremmaksi työn ruumiillisten kuin henkisten vaatimusten kannalta.
Ruumiillisten vaatimusten kannalta työkykynsä arvioi erittäin tai melko hyväksi 84 % vastaajista. Henkisten vaatimusten kannalta vastaava osuus oli 78 %. Ammattiryhmien välillä oli eroja työkyvyn arvioissa: johtajat arvioivat työkykynsä parhaimmaksi.
– Huomiota herättää tulos, että noin viidennes henkilöstöstä arvioi työkykynsä henkisten vaatimusten kannalta melko huonoksi tai kohtalaiseksi, Kämppi toteaa.
Lisätietoa:
Henkilöstökyselyn tuloksista
tutkija Katariina Kämppi, Likes
katariina.kamppi@likes.fi, puh. 0400 103 703