Metsäseikkailulla

Koska asumme etäällä päiväkodista ja kaupoista, matkat taittuvat useimmiten autolla. Ajan varaaminen kävellen kulkemiseen tuntuu työläältä ja aikaa vievältä välistä kiireisessä pikkulapsiperhearjessa. Perheemme koira huolehtii aikuisten päivittäisestä liikuttamisesta, mutta arjessa voisi aina liikkua enemmän.

Onneksi on varhaiskasvatus. Päiväkodin tarjoamalla liikuntakasvatuksella on merkittävä rooli oman lapseni arkiliikunnassa. Monipuolinen ohjattu liikunta sisällä ja ulkona, liikkumaan kutsuva pihamiljöö ja vauhdikkaat leikit kavereiden kanssa nostavat taatusti hien pintaan jokaisena päiväkotipäivänä. Liikuntaleikit jatkuvat päiväkotipäivän jälkeen kotona. Nelivuotias avaa jumppa-arkun, josta löytyy aarteita: leikkivarjo, hyppynaru, huiveja ja hernepusseja. Välineistä rakentuu olohuoneessamme kiemurteleva temppurata, jota kierretään yhdessä riemunkiljahdusten saattelemana.

Perheemme ehdoton suosikkiliikunta-areena on metsä, jossa vietämmekin ison osan vapaa-ajastamme. Metsä on monipuolinen jumppasali, jossa voi kokeilla kapeilla poluilla juoksemista, kallioilla kiipeilyä, juurakoissa ja pitkospuilla tasapainoilua ja puron yli loikkaamista. Metsä haastaa ja kannustaa käyttämään kehoa monipuolisesti ja takaa positiivisia liikkumiskokemuksia sekä lapsille että aikuisille. Oma lähimetsä tarjoaa mitä parhaimmat puitteet arkiseikkailuille ja luonnon ihmettelylle.

Metsässä aistit ovat avoinna. Korvat kuulevat, kuinka ikiaikaiset hongat halaavat toisiaan, tuuli suhisee puiden latvustoissa, kevätpuro solisee ja linnut laulavat. Männyn kaarna rapisee sormenpäissä, aurinko kutittelee nenänpäätä ja kirpeä tuuli nipistelee poskissa. Syysmetsän tuoksussa sekoittuu mätänevä maa, pihlajanmarjat ja raikkaankirpeä ilma. Tulipaikalla tuoksuu savu ja makkara. Metsä kutkuttelee mielikuvitusta. Juurakossa vilahtelee pikkuotuksia, kuusenoksilla roikkuva naava on kuin ikivanhan metsänhaltijan partaa ja joen pinnalla kelluvat syksyn lehdet kuin muurahaisten purjeveneitä.

Metsässä liikkumisen parasta antia itselleni on kiireetön yhdessäolo. Metsässä on rauha kuunnella ja tulla kuulluksi. Eväshetki nuotiotulella on retken tärkeä ja odotettu kiintopiste. Nuotion äärellä on mukava pohtia maailmanmenoa. Liikkumisen lisäksi luonnossa ulkoilu on tärkeää arvokasvatusta. Metsän rauhassa lapsi oppii kunnioittamaan luontoa ja kaikkea elävää.

Retken jälkeen kaikkien posket ovat punaiset ja olo mukavalla tavalla raukea ja väsynyt. Nelivuotias suunnittelee jo seuraavaa metsäretkeä ja piirtää aarrekarttaa yhteistä seikkailuamme varten.

Kirjoittaja Laura Klemetti työskentelee perhetyön asiantuntijana Suomen Vanhempainliitossa ja on 4-vuotiaan tytön äiti.