Hanna Karhun pihapiirin metsästä on moneksi. Osa lapsista kiipeilee puuhun, osa temppuilee puiden väliin viritetyllä köysiradalla, osa tasapainoilee erilaisista tötteröistä tehdyllä radalla, osa juoksee muuten vaan. Kaikilla näyttää olevan hauskaa juuri senhetkisen tekemisensä parissa.
– Metsä on meidän juttumme, olemme metsässä tosi paljon. Lapset sitä myös toivovat. Yhdessä on lasten kanssa mietitty, mitä he haluavat tehdä. Lapset ovat hyviä toivomaan. Suunnitelmia muutellaan aina sen mukaan, mikä kiinnostaa. Esimerkiksi metsäretkiä on viikoittain, hepparetki kerran kuussa, Karhu sanoo.
Seinällä suunnitelmassa on huhtikuun kohdalla laukkaaminen, juokseminen ja kuperkeikka, toukokuussa metsäliikunta, kiipeäminen ja suunnistus. Huhtikuussa erään viikon haasteena oli kuljettaa isoa palloa kontaten polven ja vatsan avulla eteenpäin. Harjoiteltavat taidot ovat esillä myös värikkäinä kortteina.
Karhu sanoo, että kun lapsille annetaan mahdollisuus tehdä ja toimia, he kyllä keksivät ja tekevät. Liikkumista ei rajoiteta liiaksi, sillä esimerkiksi lapsille mieluisa puihin kiipeily on hyödyksi motoriikan kehittämisessä. Liikkumista on myös yhdistetty vaikkapa numeroihin ja kirjaimiin.
– Oppiminen tapahtuu huomaamatta. Metsässä on ollut kiviin laitettuja kirjaimia, joista lapset käyvät juoksemalla tai jollain liikkeellä hakemassa oman nimensä kirjaimet, Karhu kertoo esimerkin.
Paltamossa myös luistellaan ja hiihdetään sekä hyödynnetään ylipäätään aktiivisesti kunnan tarjoamia mahdollisuuksia.
Lasten ideoista puujumppakirjaksi
Liikkumisen vaikutukset näkyvät arjessa.
– Lapsista näkyy ilo. He ovat hyväntuulisia ja tyytyväisiä. He nukkuvat hyvin ja ruoka maistuu hyvin.
Liikkeen lisääminen päivähoitopäiviin ja lähiympäristön mahdollisuuksien hyödyntäminen innostaa Karhua. Hän kouluttautuu aiheen parissa mielellään.
– Lapset keksivät älyttömän paljon itsekin. Puujumpassa olimme vaikkapa kieriviä käpyjä. Lasten ideat olivat aivan ihania, ja olemmekin tekemässä siitä puujumppakirjaa, jonka jaamme vanhemmille kotiin.
Pihapiiristä syntyy monipuolisen liikkumisen keitaita helposti. Tärkeintä on aikuisen asenne.
– Ei siihen paljon tarvita, kun itse heittäytyy. Kannattaa kuunnella lapsia, sieltä tulevat parhaat ideat.
Metsä antaa mahdollisuuksia moneen: tutkimisen lisäksi voi hyppiä kannoille ja kiipeillä puihin.
– Monesti kevään aikana olemme syöneet lounaan metsässä ja tulleet päiväunille tähän sisälle. Lapset ovat toivoneet, että nukutaan päiväunet metsässä. He odottavat sitä kovasti, Karhu sanoo.
Siirtymät liikuttavat myös perheitä
Liikettä riittää myös Tytti Leinosen pihapiirissä. Osa pyöräilee pihatietä, osa kiipeilee puussa, osa liikkuu muuten vaan.
– Lasten arkeen tulee lisää liikettä, kun heidän antaa tehdä, kokeilla ja keksiä. Kiipeily on ollut meidän juttumme tosi pitkään, Leinonen ja hänen työparinsa Riitta Mustonen sanovat.
Myös he ovat kuunnelleet lasten mielenkiinnon kohteita. Kun lapset ovat innostuneet pokemoneista, niitä on tuotu mukaan eri juttuihin. Pokemoneja on haettu esimerkiksi viestijuoksuna joukkueittain.
– Kun liikunnasta saa mieleistä, sitä tulee huomaamatta arkeen paljon. Harvoin nämä lapset ovat paikallaan, heillä leikit ovat liikunnallisia. On juoksu- ja kiipeilyleikkejä.
Yksi hauska idea on ollut myös vanhempia osallistavat ”tule näin hoitoon”-kyltit pihassa. Liikuntaa tuodaan myös sisälle.
– Kun sisällä siirrytään johonkin tilaan, menemme vaikka konttaamalla tai jollain omalla liikkeellä.
Myös Leinonen ja Mustonen näkevät liikunnan merkityksen arjessa.
– Päivän kulkuun liikunnalla on tosi iso merkitys. Jos ei liikuta, on heti levottomampaa. Kun liikutaan, lapset jaksavat touhuta kaikkea muutakin paremmin. Silloin myös ruoka ja lepo maistuvat.
