Liperin päiväkoteja alettiin “värittää” muutama vuosi sitten sisäkasvien, puutarhojen, kasvihuoneiden ja eläinten avulla. Siinä missä Paloaukean yksikössä on akvaario, matokomposti ja kesäkanoja, Liperin kirkonkylän päiväkodilla eri aisteja hemmotellaan metsähuoneen siimeksessä. Viinijärvellä vietetään hoitopäiviä kodassa, kun taas Puolivälin päiväkodilla hellitään talvipuutarhan kasveja. Jokainen päiväkoti on tuonut arkeensa omia luontoon liittyviä tapoja liikkua ja touhuta yhdessä.
Sato syödään
Kun lapset itse istuttavat siemenet ja hoitavat kasveja, niitä ei kohdella kaltoin.
– Ekana laitettiin siemeniä multaan ja annettiin vettä. Kun ootti pari yötä, niin ne kasvoi, kuusivuotias Iita kuvailee kasvun ihmettä Puolivälin päiväkodin talvipuutarhassa.
Kanojakin tyttö on ehtinyt hoitaa kesän mittaan. Kotkottajien pesistä hän kertoo löytäneensä munia.
– Niistä leivottiin erilaisia juttuja.
Joel kallistaa värikästä kastelukannua yrttiruukkujen ja vihannespurkkien päällä.
– Nää vihreät on vielä raakoja. Mut saadaanko maistaa noita punaisia? viisivuotias poika osoittaa kirsikkatomaatteja.
Ja tokihan puutarhanhoitaja on palkkansa ansainnut. Sen voimalla jaksaa kipittää takaisin leikkipihalle.
– Mie jonotan pyörää. Oon hyvä keulimaan, vaikka kaaduin kyllä viimeksi. Piti laittaa ihan iso laastari, mutta ei se haittaa, pieni mies huudahtaa ja painelee pyörien luo.
Liikkumisen mahdollisuuksia lisätty
Usean liperiläispäiväkodin pihalla lapsilla on lupa pukea kypärä päähän ja hypätä kaksipyöräisen selkään testaamaan taitojaan. Varhaiskasvatuksen vastaava Annina Hirvonen kertoo, että Viinijärven päiväkodilla on pienten pyörien ohella myös aikuisten kulkupeli pienten turvaistuimella varustettuna.
– Lisäksi meillä on kunnassa kaksi muksubussia, joita päiväkodit ja perhepäivähoitajat voivat vuorollaan lainata.
Muksubussilla eli sähköllä ja kuljetusvaunulla varustetulla polkupyörällä hoitaja voi kuskata neljä lasta vaikkapa etäämpänä olevalle retkipaikalle. Näin myös aikuisten liikkumiseen on kiinnitetty huomiota.
– Olin juuri itse yhden pienen lapsen kanssa kahdestaan rattaita työnnellen lenkillä. Liikkuminen lisää meidänkin hyvinvointia ja jaksamista päivän aikana. Haluan näyttää mallia työntekijöille, esimiehenä toimiva Hirvonen hymyilee.
Pieni houkuttelu toimii niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla.
– Jumppasalipäivän lisäksi yritämme miettiä, kuinka kaikki sisätilatkin voisivat koukuttaa liikkumaan. Voiko esimerkiksi huoneen läpi hypähdellä lattiaan liimattuja jalanjälkiä pitkin, tai innostaako seinälle piirretty kädenkuva hyppäämään ja läpsäisemään kuvaa, Hirvonen kertoo pienistä esimerkeistä.
Päiväkoteihin on myös lisätty paljon erilaisia liikuntavälineitä.
– Nyt niitä on varmasti lapsille tarjolla. Lisäksi meillä on kahdessa päiväkodissa interaktiivinen taikalattia, jolla voi pelata urheilullisia ja opettavaisia pelejä.
Aivan uusinta uutta syyskuussa ovat perheliikuntatuokiot päiväkodeissa. Kaikki yhes koos – liikutaan yhdessä -hanke tuo viiteen eri yksikköön jumppavuorot, joihin vanhemmat voivat jäädä jälkikasvunsa kanssa esimerkiksi hoitopäivän jälkeen. Vuorolle ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ja touhuaminen on varsin vapaata.
– Alussa meillä on ohjaajia paikalla ja he voivat nostella esiin yhdellä kertaa vaikka palloja ja toisella tasapainoilujuttuja.
Kota kotipesänä
Viinijärven päiväkodin väki on tehnyt aina retkiä läheiselle laavulle, luontopoluille, urheilukentälle ja kylän leikkipuistoihin. Eri vuodenaikoina retkeily on mahdollistanut niin hiihdon opettelun, mäenlaskun kuin luonnon valokuvaamisenkin. Viime vuonna metsätoimintaa päädyttiin laajentamaan niin, että yhden kasvattajan ryhmä kerrallaan pitää kotipesäänsä päiväkodin pihalle rakennetussa lämpimässä kodassa. Nyt kuntaan on valmistumassa kota jo toisenkin päiväkodin pihaan.
– Pienryhmä on sillä viikolla pääosin ulkotoiminnassa. Kodassa voi niin syödä, leikkiä kuin nukkuakin, Hirvonen listaa.
Neljävuotias Anni ja viisivuotias Jenni nauttivat kota-ajasta.
– Täällä voi leikkiä kotista ja rakentaa palikoilla. Sitten kun levätään, ollaan makuupusseissa, taljoilla istuvat tytöt kertovat päiväohjelmasta.
Luontoretket ovat myös tyttöjen mieleen.
– Jaksettiin kävellä metsäpolku. Siellä oli kärpässieniä ja maistoin mustikoita, Anni tarinoi.
– Puolukat oli punaisia, Jenni täydentää.
Jos tytöiltä kysytään, kotistakin on kivintä leikkiä ulkona.
– Silloin voi kiivetä vaikka puuhun!